toisten ajatuksia. Blogitekstejä on myös joitakin tullut kirjoitettua.
En ole kuitenkaan niin ahkera kuin haluaisin olla. Webseminaarit olen joutunut katsomaan tallenteena,
koska opetan yleensä silloin kun tapaatte "livenä".
Lisäksi itselläni on tällä hetkellä sosiaalista mediaa töissä sen verran, että energia menee opetusblogien ja verkkokurssin pitämiseen, sekä skypekeskusteluihin.
Verpaalista koen kyllä hyötyväni, omat ajatukseni ja ideani muutenkin tulevat aina puolen vuoden viiveellä:)
Todennäköisesti jotain kivaa ja uutta tulee varmasti taas opistomme ensi syksyn ohjelmaan, jota alamme työstämään keväällä.
MUTTA KURSSILLA OLLAAN!
Mistä olen ylpeä, jos niin voin sanoa..?
Viime vuonna tein viikonloppuisinkin koneella töitä, tutustumalla juuri sosiaaliseen mediaan ja se vei täysin mukanaan. Miehenikin huomautteli siitä, eikä aina hyvässä..
nyt olen onnistunut rajaamaan aikani, en avaa viikonloppuisin ollenkaan konetta (tai tosi harvoin).
Kenties Verpaalin tehtävät ja muut etäjutut kärsivät- mutta perhe-elämä kahden pojan äitinä ja vaimona ei:)
Omat harrastuksetkin ovat vielä liikuntapainotteisia, enkä liiku virtuaalimaailmassa, vaan muualla:)
Sellaista tänään!
Hei Anne! Se on varmasti verkko-oppimisen paras (ja pahin) puoli, että tämä on aikataulullisesti vapaata ja joustavaa...asiat täytyy ehdottomasti pitää tärkeysjärjestyksessä :D ja on mahdollista palata asiaan, kun on enemmän aikaa. Mukava kuulla joka tapauksessa, että olet mukana ja ajan hermolla :)Itsekin kommentoin näitä blogeja aina työajan jälkeen, mistä syystä minulla ohjaajana on kroonisesti huono omatunto, kun pitäisi tietenkin kyetä enempään. Mutta ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme <3
VastaaPoista